Takapakkia

Joulu meni aika nopeesti, ainakin omasta mielestä. Tultiin eilen mummulasta ja palasin vielä tänne Maarin ja Ismon luokse, vaikka aluks oltiinki suunniteltu että oisin jääny kotiin lomaks, kun asiat alko menee paremmin, mutta sitte toissapäivänä saatiinki vähän riitaa aikaseks joten parin puhelun jälkeen sovittiin, että oon ainakin joululoman vielä täällä.


Eilen sitten palasin tänne ja oli jotenki terapeuttista päästä Ellin kans leikkimään. Käytiin yhessä tallilla ja Elli pääs ratsastamaan Kustilla. Se on ihan täyttä verta heppatyttö! Elli kävi myös Kittyn selässä, koska se ei siitä pannu pahitteeks. On sillä toki selässä jo käyty ja osaa se vähän jo ratsastuksen alkeitakin. Jotkut sanoo et ton ikäsen pitäis osata vaikka mitä mut mulle riittää se että se saa olla möllöttää ja että sillä voi maastoilla. Ollaan enemmän tehty maastakäsin juttuja ja erilaisia kunnioitusharjotuksia.

Sain paljon lahjoja, Maarilta ja Ismolta sain semmosen hemmotteluviikonlopun niiden kanssa hiihtolomalla kylpylään! Sitten Elli oli tehny mulle ite sellasen valokuva-albumin, tai koristellu sen ja siellä oli kaikkia kuvia siltä ajalta kun mä oon ollu täällä. Mummulta ja ukilta sain lahjakortteja ja rahaa, niinku muiltakin sukulaisilta, sit äiti ja isi täräytti et me lähetään tammikuun lopussa Thaikkuihin. Siitä se riita itseasias sit tulikin, mut ei se nyt niin paha ollu, riita siis.
Sit sain vaatteita ja kaikkee krääsää Kitylle. Kaisalta sain ridahousut ja Kitylle ihanan blingiotsapannan missä lukee Kitty sellasil blingkirjaimilla. Mitä muuta.. No suklaata, villasukat, ainii ostettiin just äitin kaa Kitylle se harjapakki ja harjat ja nyt sain IHANAN, vaaleenliilan harjapakin jossa on kaikki harjat luonnonharjaksista!! Maksanu varmaan ihan sikana.. Niiden ne puupinnat oli maalattu liloiks ja blingattu Kitty nimellä.

Kohta lähen taas Ellin kanssa tonne pihalle touhuumaan, lupasin pitää sille ratsastustunnin Kustilla! Se on niin raukan näkönen siellä ison suomenhevosen selässä, mut on Elli jo ravannu ja laukannu ja hypänny pieniä ristikoitaki! Tosin Kusti on aina liinassa mut ei se kyllä varmaan mitään tekiskään!

ratsastusta!

Jeps. Huomenna enää joulujuhla johon en kyllä suunnitellut meneväni vaikka Maari (sijaismama) kyllä kovasti yrittää mut saada ylipuhuttua...

Tänään olin pitkästä aikaa sillä tallilla missä mun entinen hevonen oli ja mihin Kittyki muuttaa sitten. Nyt Kitty on tässä meijän pihassa yhen tommosen suokin kanssa. Eli kävin ratsastaa Kaisan ponin Papin, koska ponit lähtee mummulaan vasta torstaina mun ja isin kanssa :)
Papi on sellane kimo welshristeytys (ei mitään hajua mikä se toinen puolikas on). Tosi söpö ja kiva tamma. Menin sillä maastoon vaa ilman satulaa koska tääl on ollu vähän turhan kylmä tänään ja pakkanen vaa nousee kokoajan!
Juoksutin tänään Kittyä ja treenailtiin vähän ääniapuja. Se oppii NIIN nopeesti! Tosin se myös unohtaa nopeesti... Tai siltä ainaki tuntuu ;D

Muuten tänään ei oo tapahtunu mitää ihmeellistä. Käytiin Maarin kanssa ostaa joululahjoja ja sit käytii syömässä. Maari on joku kolmekymppinen, maailman ihanin äiti ♥ Ihanku toinen äiti mulle, tosi mukava ja ymmärtäväinen. Täällä sijaisperheessä mulla on kuusvuotias Ellinoora niminen sisko myös ja sit tääl on vaikka mitä elukoita! Asutaan siis samassa kaupungissa kun mun perhe, mutta tosi paljon landemmalla kun meijän talo on aika keskustan lähellä. Mut tää maaseutu on ihana. Tos pihas on siis nyt Kitty ja se suokki nimeltä Kusti. Sitten tääl on myös lampaita pari ja ennen oli myös shettis mut se lähti ylläpitoon tossa kesällä Helsinkiin. Ja kanoja on myös! On ihana välil saada "uunituoretta" munakasta ;) Ja tietysti on jotain kolme (neljä.. viis...) kissaa Turo, Tauno ja Eetvartti. Ja sellane iso pörrönen koira joku keeshond vissiin, Hertta ja joku sekarotunen Hilma.
Jotenki kauhistuttaa jättää tää perhe kun oon saanu kokee niin turvallisia asioita täällä ja mul tulee tosi paljon ikävä tätä!
Huomenna on tän vuoden vika perheterapia jossa ollaan tsäsdäädääd. Isin kaa kahestaa. Mut nää on ollu semmosii et yleensä ollaa kaikki yhes sit joskus vaa mä ja äiti, mä ja kaisa, Kaisa ja isi, isi ja äiti, äiti ja Kaisa ja nyt on sit mä ja isi.

shoppailuperjantai

Eilen mulla ei ollu koulua, käytiin äidin kanssa ostamassa Kittylle vähän kaikkea ja sit mentiin ostamaan mun tulevaan huoneeseen vähän kalusteita ja uus maali. Saan ihan uuden alun! Oikeestaan vapaapäivä oli alunperin siks ku mun psyka-aika oli keskellä päivää ja se on eri paikkakunnalla, lisäks jouduin käymään Helsingissä terveystarkastuksessa. Sanoin jo että punnituksista on päästy eroon, niistä viikottaisista mutta käyn silti säännöllisesti painotarkastuksissa ja samalla otetaan noi muut testit sun muut.

Kittystä pieni info. Se on siis welshponi. No nyt se on vähän hassun kokonen, säkä jotain 140cm, mutta sen pää on kauheen pieni! Tai siro. Sille menee just just varsa/shettisriimut, kaikki muut on sillei liian isoja. En osaa ihan tarkalleen sanoo sitä väriä, mutta neidillä on laukki päässä ja se on vähän semmonen rusehtavan valkoinen :D Ja siis itsehän sanon ponia "vauvaksi" ja varsaksi vaikka se on jo 3 vuotias. Mut se on silti niin pikkuinen.

Käytiin ekaks sitten aamulla Hööksillä. Ja mukaan tarttu vaikka mitä, tässä suurinosa.



Noi kuvat on sitte suurimmaks osaks vaan suuntaa antavia koska otin ne tuolta verkkokaupasta!

Käytiin myös Idän ratsussa kattoo oisko siellä ollu niitä ladattavia pohjallisia, mutta ne oli myyty loppuun. Mut sieltä mukaan tarttu toi tyyny Kaisalle. Saapaslaukku myös Kaisalle joululahjaksi. Onneks sisko ei pääse koneelle ennen joulua koska muuten en uskaltais kertoa tota täällä! Se lähti tänään mun mummille äitin kanssa. Mä meen ite isin kanssa vasta torstaiaamuna ja siellä ollaan sit joulu ja tullaan uudeksvuodeks takas kottiin. Ponit otetaan mukaan sinne ja pääsee neki vähä rentoutuu maalle. Mun mummilla on siis ollu ennen hevosia paljonkin, nyt niillä on pari hevosta vuokralla siinä niiden pihassa joita ne pitää täyshoidossa.

Uusia tuulia!

Halusin uuden blogin, entinen oli liian masentava.
Kerron tiivistetysti tässä parin vuoden kuulumiset.

Sairastuin anoreksiaan, masennuin, mun hevonen lopetettiin, koska sillä oli päässä vikaa. Kituuttelin hengissä, yritin itsemurhaa. Suostuin osastolle, aloin jälleen hymyilemään, pääsin takaisin kotiin. En viihtynyt kotona, yritin jälleen itsemurhaa (vain niin että pääsisin takaisin osastolle), puhuin psykiatrille. Pääsin sijaiskotiin ja kävimme samalla perheeni kanssa perheterapiassa. Olen nyt muuttamassa vuodenvaihteessa takaisin kotiin.




Oon asunut nyt reilu puolivuotta täällä sijaiskodissa, maalla jossa sain taas päästä tähän elämisen makuun. Mun elämässä on tapahtunut yhtä sun toista, mutta nyt kaikki tuntuu kääntyvän paljon parempaan. Syöminen tuottaa yhä vaikeuksia ja käyn viikottain psykologilla. Punnituksista sun muista on päästy eroon.

Yksikään kuva tässä blogissa ei tule olemaan mun ottama, tai yhessäkään ei näy mun kavereita, pärstää tai mitään muutakaan. Kaikki on jostain muualta.

Lyhyt esittely mun läheisistä.
Mulla on pikkusisko, Kaisa ja 13 vuotias pikkuinen teini. Meillä on yhteinen pomeranian narttu Vera. Äiti ja isi mulla on myös ja äiti odottaa nyt neljättä lastaan viimesillään vaikka päälle nelikymppinen onkin.
Meidän perheessä on ollut myös pikkuinen poika, joka lähti parempaan paikkaan 2 vuotiaana, sitä juttua ei tulla ikinä lukemaan netistä.
Mulla on myös 3 megaihanaa ystävää jotka muodostaa mun kaveriporukan koulussa sun muualla ja maailman ihanin poikaystävä.
Mulle ostettiin muutama kuukausi sitten pikkuinen varsa kutsumanimeltään Kitty. Siitä lisää myöhemmin