Kerron tiivistetysti tässä parin vuoden kuulumiset.
Sairastuin anoreksiaan, masennuin, mun hevonen lopetettiin, koska sillä oli päässä vikaa. Kituuttelin hengissä, yritin itsemurhaa. Suostuin osastolle, aloin jälleen hymyilemään, pääsin takaisin kotiin. En viihtynyt kotona, yritin jälleen itsemurhaa (vain niin että pääsisin takaisin osastolle), puhuin psykiatrille. Pääsin sijaiskotiin ja kävimme samalla perheeni kanssa perheterapiassa. Olen nyt muuttamassa vuodenvaihteessa takaisin kotiin.
Oon asunut nyt reilu puolivuotta täällä sijaiskodissa, maalla jossa sain taas päästä tähän elämisen makuun. Mun elämässä on tapahtunut yhtä sun toista, mutta nyt kaikki tuntuu kääntyvän paljon parempaan. Syöminen tuottaa yhä vaikeuksia ja käyn viikottain psykologilla. Punnituksista sun muista on päästy eroon.
Yksikään kuva tässä blogissa ei tule olemaan mun ottama, tai yhessäkään ei näy mun kavereita, pärstää tai mitään muutakaan. Kaikki on jostain muualta.
Lyhyt esittely mun läheisistä.
Mulla on pikkusisko, Kaisa ja 13 vuotias pikkuinen teini. Meillä on yhteinen pomeranian narttu Vera. Äiti ja isi mulla on myös ja äiti odottaa nyt neljättä lastaan viimesillään vaikka päälle nelikymppinen onkin.
Meidän perheessä on ollut myös pikkuinen poika, joka lähti parempaan paikkaan 2 vuotiaana, sitä juttua ei tulla ikinä lukemaan netistä.
Mulla on myös 3 megaihanaa ystävää jotka muodostaa mun kaveriporukan koulussa sun muualla ja maailman ihanin poikaystävä.
Mulle ostettiin muutama kuukausi sitten pikkuinen varsa kutsumanimeltään Kitty. Siitä lisää myöhemmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti